Metsastys-kalastus.com

Sorsastusta Inarijärvellä

Lisää muualla verkossa:

> Sorsastus
> Metsästettävät vesilinnut
> Erämaajärvi Inari

Sorsastuksen avaus Inarijärvellä

Sorsastuksen avauksen ei tarvitse olla maanista paukuttelua ja iltaa kohti riehaantuvaa menoa. Metsastys-kalastus.com avasi sorsakauden rauhallisessa ympäristössä erämaan keskellä, Inarijärvellä. Paistia tuli ja tunnelmat nousivat korkealle.

Ostamalla Villin pohjolan pienriistaluvan, voi suunnistaa vesilintujahtiin Vätsäriin. Erämaa-alueen pienriistalupa oikeuttaa metsästämään myös Inarijärvellä, jonka isoimmissa saarissa onkin idyllisiä lampia ja putareita. Vesilintujakin pääsee varmuudella ainakin näkemään.

Suunnitelmiin tulee muuthos

Näkymä lammelle
Sopivan rauhallista.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vesilinnustusta olisi pitänyt harrastaa nimenomaan Vätsärissä, muutamilla Inarin koillisrannalla olevalla lammella ja pienellä järvellä. Tarkoitus oli ajaa veneellä leirisaaresta mantereeseen pistävään lahteen, jalkautua ja lähteä kävelemään lampien reunoja ja puron suikaleita seuraillen sisämaahan.

Venematkan päätteeksi saatoimme kuitenkin vain todeta, että lahden perukoilla oli isohko vene jo ankkurissa. Emme jääneet ihmettelemään, oliko kyseessä metsästäjiä, kalastajia vai hillanpoimijoita, vaan laadimme varasuunnitelman lennosta ja kurvasimme takaisin järvelle.

Paistia pukkaa

Karautimme isoon saareen, joka kätkee sisäänsä useita lampia. Kellon lyötyä kaksitoista oli aika raksauttaa panos piippuun ja lähteä kiertämään ensimmäistä isompaa lampea.

Koira etsiskelee vesilintuja
Koira etsintäpuuhissa.

Vaikkei helle ollutkaan, hiki irtosi hyvin lettoisilla rannoilla ja ryssänpäämättäikössä könytessä. Koira tuntui olevan paremminkin kiinnostunut kuivemman maan tapahtumista, mutta samassa alkoi tapahtua...

Yksinäinen haapana oli ruokailemassa marjoja melko pitkällä kuivalla maalla. Koira sai moisesta toiminnasta vihiä ja kohta haapanan täytyi ottaa hatka lounaspöydästä hyvin rivakasti. Niinpä myös rannalla hiippaillut asemies jäi huomaamatta sen pyörähdettyä nokka päin koiraa kymmenen metriä rannasta. Kuumat löylyt Remingtonista kylkeen ja koira uimasilleen noutolenkille.

Laukauksen kajahdettua jostain lähistöltä kuului äänekästä marmattavaa kaakatusta.

Heinäsorsan suolaus

Kun lampi oli jo melkein kierretty, asemies oli ajautunut upottavia kohtia kierrellessään kauemmas suolle. Koira oli jossain kauempana. Valmiutta nosti äänekäs kaakatus ja pää pyöri tavoitellen visuaalista havaintoa jostakin lentävästä vesilinnusta. Heinäsorsa sieltä tulikin ja sai tulta vatsapuolelleen, mutta huonolla vaikutuksella. Silmä kuitenkin kykeni seuraamaan ja sorsa laskeutui äsken kierretyn lammen eteläpäähän. Ilmassa leijailevat höyhenet todistivat sen selvästi sittenkin saaneen kipeää. Ei kun etsimään.

Koira löytää, koira sukeltaa

Haapana ja heinäsorsa
Sorsapaistin ainekset.

Päästyäni oletetun laskeutumispaikan läheisyyteen, paikalla olikin jo heinikossa koira, joka viestitti innokkaalla hännänheilutuksella, että karkulainen on lähellä. Se ei kuitenkaan ehtinyt löytää sitä, kun itse havaitsin linnun pakenevan aivan lituskana pinnalla uiden vastarannalla heinikon reunassa. Koira oli turvallisesti sen verran sivussa, että päätin kajauttaa. Sorsa reagoi paukkuun hieman eri tavalla kuin olin toivonut - hyppäämällä siivilleen! Toinen laukaus kuitenkin pudotti sen takaisin veteen, mutta kuollut se ei ollut vieläkään.

Uskollinen nelijalkainen apulainen oli lähtenyt uimaan kohti sorsaa, joka kellui keskellä lampea ilmeisen pökertyneenä. Eläinten kohdatessa toisensa viimein silmästä silmään, pienempi sukelsi - ja mitä kummaa, niin sukelsi koirakin. Katselin touhua sillä silmällä, että kohta pitää ilmeisesti mennä pelastamaan koira uppeluksista, mutta sieltä se samantien pintautui ankaran pärskeen ja turskeen kera, sorsa suussa, jonka tietenkin kuljetti ohjeistani tyystin piittaamatta itsestään katsottuna lähemmälle eli vastakkaiselle rannalle.

Hienot paikat odottavat paluuta

Lähdin vielä kävelemään kosteikkojuonnetta seuraillen ja päädyinkin toinen toistaan viehättävimmille lammikoille. Yhdessä oli kaakkuripoikue, joka hetken tarjosi koiralle uimaharjoituksia. Lampirypäs päättyi vetelään suohon, jonka keskellä kallioisia saarekkeita - hieno ympäristö Keski-Suomen järvillä sorsastamaan tottuneelle.

Keikkaa suunnittelin sillä ajatuksella, että kerran metsästäjänuralla näinkin, mutta tällaiset mukavat seikkailut eivät kyllä jääneet tähän.

Mediatiedot | Sivukartta | Tekijänoikeudet | Ota yhteyttä | ©2010 Metsastys-kalastus.com